Tämä koulutus, johon parhaillaan osallistun, on käytännössä hyvin monialaista, sillä osallistujia on Itä-Suomen yliopiston kolmelta eri kampusalueelta  ja kahdesta ammattikorkeakoulusta. Koulutusta järjestetään kahdella suurimmalla kampuksella, Kuopiossa ja Joensuussa. Ensimmäinen lähipäivä pidettiin Kuopiossa, ja se oli (ihan ilman ironiaa) mielenkiintoinen kokemus.

Humanistina huomaan olevani aina vähän varpaillani tieteidenvälisissä tilaisuuksissa, koska en voi olla varma, miten muut suhtautuvat omaan tieteenalaani ja oppiaineeseeni. Stereotypioita ja harhakuvia on liikkeellä melko paljon - tosin todennäköisesti olen itse yhtä harhainen muiden alojen suhteen. Tämän lähipäivän aikana ei kukaan kuitenkaan joutunut puolustelemaan olemassaoloaan, vaan sen sijaan käytiin kiinnostavaa ajatuksenvaihtoa sekä opetuskäytänteistä että paljon muustakin (esimerkiksi tutkimusmenetelmistä ja niiden opettamisesta, joka on itselleni läheinen asia). Lähipäivän jälkeen odotan hedelmällisiä keskusteluja myös verkossa ja uskon oppivani erityisesti paljon juuri monialaisesta kanssakäymisestä.

 

 

Matka Joensuusta Kuopioon on minulle, kainuulaisuussyntyiselle, aina hivenen huvittava kokemus. Minun korvissani pohjoiskarjalaiset ja pohjoissavolaiset kuulostavat melko samanlaisilta (ehkä mie-pronominia lukuun ottamatta), ja tosiasiassa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan murteiden välillä ei olekaan kovin suuria eroja. Savolaismurteita kaikki tyynni. Silti maakuntien välissä Ohtaansalmen sillan kohdalla sijaitsee silti äärimmäisen jyrkkä identiteettiraja, sillä savolainen ja karjalainenhan ovat tietenkin aivan eri asioita. Identiteettiero heijastuu myös asukkaiden käsityksiin kielestä, sillä sekä savolaisten että karjalaisten mielestä vastapuoli puhuu aivan eri tavalla kuin he itse.

Ehkä tässä voi nähdä tieteidenvälistäkin symboliikkaa: tieteenalojen väliset erot saattavat nekin olla omassa päässä suuremmat kuin todellisuudessa.