Olen tyyliltäni ryöpsähtelevä työskentelijä – en tiedä onko se työelämässä opittu tapa vai luontainen tyyli. Välillä minulla on kiihkeitä työnteon kausia, jolloin työ täyttää valveillaolon tunnit ja osittain unetkin. Ja tällainen koskenlaskukausien jälkeen seuraa suvannon aika, jolloin mieli ja takki ovat tyhjiä. Tähän moduuliin on mahtunut molempia. Alkuvuosi on tiivistä ja intensiivistä aikaa, joka vaati ajankäytön tarkkaa suunnittelua. Samaan aikaan oli meneillään useita tärkeitä työasioita, VOA-kurssissa työteliäs ja tärkeä jakso, verkkokurssin todellinen käynnistäminen ja myös monia yksityiselämän menoja. Jotenkuten sain rimpuiltua VOA:ssa mukana, mutta tiukkaa teki. Kun kosken kovin virtaus rauhoittui, on pääni ollut väsynyt ja nuutunut, ja huomaan että on todella vaikeaa tarttua tämän moduulin viimeisiin tehtäviin. Nyt yritän kuitenkin viikon päätteeksi tsempata.

 
 
1. Käsitekartta
 
Edellisessä moduulissa tein paljon töitä verkko-opetuksen asiantuntijuutta kuvaavan käsitekartan kanssa, joten tässä moduulissa kartta ei minun mielestäni kaipaa paljon muutoksia. Tämä moduuli on keskittynyt erityisesti oppimisprosessin pedagogiseen suunnitteluun, ja sen myötä lisäsin karttani osioon "verkkopedagogiikka" oppimisprosessin ja oppimistehtävien suunnittelu. Ne voisivat vaihtoehtoisesti olla myös kartan osiossa "opettaminen", koska tällainen suunnittelu on samanlaista sekä lähi- että verkko-opetuksessa.
 
 
 
2. Oppimispäiväkirja ja kooste oppimisesta
 
Tässä vaiheessa on pakko todeta, että aivoni eivät ole vielä jaksaneet täysin sulatella ja eritellä ihan kaikkea tässä moduulissa opittua. Oppiminen jatkuu. Tästä moduulista on jäänyt käteen ainakin seuraavaa:
A) Oppimisprosessien suunnittelu oli minulle pitkälti tuttua aikaisemmista pedagogisista ja verkko-opetusopinnoista, joten en koe oppineeni niistä mitään mullistavaa uutta. Sain kuitenkin lisää kokemusta käytännön suunnittelusta ja sen vaiheistuksesta.
B) Opin uusia asioita sosiaalisen median käytännön soveltamisesta opetukseen.
C) Ehkä eniten opin olemassa opiskelijan roolissa: millaista on rimpuilla kurssin mukana silloin, kun vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän. Opettajana koetan olla tässä suhteessa joustava omille opiskelijoilleni.
D) Hyödyllistä oli myös tutustua muiden VOA-kurssilaisten verkkokursseihin ja katsella niitäkin ikään kuin opiskelijan silmin.
 
Hieman hämmentävää ja osittain ilahduttavaakin on ollut huomata, että vaikka oman verkkokurssini runkona on monen vuoden takainen ja kokonaan ilman pedagogisia opintoja pidetty kurssi, tuo runko istuu hämmästyttävän hyvin tutkivan oppimisen malliin. Onko minulla ollut piileviä pedagogisia kykyjä – vai onko tutkivan oppimisen malli tutkijalle niin luontainen, että oma opetus on kuin itsestään muokkautunut sen suuntaan? Vai oliko minulla vain moukan tuuria :-).
 
Palasin tässä tehtävässä vielä kurssin alussa tekemääni HOPSiin, ja huomaan, että olen tässä moduulissa oppinut juuri sitä mitä halusinkin. Toivoin oppivani "verkkokurssin luomisen kokonaisvaltaista hallintaa", ja sitä nimenomaan tässä moduulissa tehtiin. Lisäksi odotin oppivani paljon vertaiskeskusteluista ja opiskelijan roolissa toimimisesta, mikä on sekin toteutunut.
 
 
 
3. Oma osaaminen
 
Käsitekartassa jaan tällä hetkellä verkko-opettajan asiantuntijuuden neljään osaan:
  • sisällöllinen asiantuntemus
  • verkkopedagoginen osaaminen
  • tieto- ja viestintäteknologian tuntemus
  • "verkontuntemus" eli verkkoympäristöjen ja niissä toimimisen ymmärtäminen.
Taidan olla tänään harvinaisen positiivisella tuulella, koska löydän itsestäni paljon vahvuuksia. Vankin asiantuntemus minulla on luonnollisesti oman tieteenalan sisältötiedossa, mutta pidän itseäni (ollakseni keski-ikäinen humanistinainen) myös melko näppäränä tvt:n tuntijana. Verkkopedagogiikasta (ja muustakin pedagogiikasta) minulla on aika paljon koulutusta. "Verkontuntemusta" taas olen omaksunut sekä työelämässä että varsinkin yksityiselämässä harrastusten kautta, joten minulla on jonkinlainen tuntuma niihin mahdollisuuksiin, joita verkko tarjoaa nykypäivän (työ)elämässä.
 
Millään näillä alueilla en tietenkään ole (enkä koskaan tule olemaan) valmis, vaan aina on paljon opittavaa. Paikallaan ei voi jäädä polkemaan.